Tässä sairastellut maanantaista lähtien. Silleen tympiä, ku ei oo pystynyt tekemään mitään sporttista, mutta toisaalta mä luulen, että tää on just sitä mitä mun kroppa tarvitsee, lepoa. Ja onhan tää ollut aika lepposta, pystynyt olemaan vaan koneella -luin muuten Pakkaskukkia ja Memoryn- ja soittamaan. Nytkin on mittarissa se neljä tuntia. Jos tässä vielä illan aikana sais sen tunnin lurauteltua nii olis vitonen täynnä. En mä siis eilenkää soittanut kun kaksi tuntia, mutta tänään oli jotenkin paljon enemmän fiilistä. Mua oikeesti alko kutkuttamaan, että jos pitäis ens vuoden välivuotena ja soittelis sen kuus tuntia päivässä ja kävis vaikka parina päivänä viikossa duunissa. Ja kyllä mä myönnän, että mua oikeesti houkuttais hakea sinne Sibelius-akatemian nuoriso-osastolle. Mä vaan pelkään niin paljon, että jos mä joutusinki sitten pettymään. Tai ei se pettyminen mua niin hirveesti pelota, se vaan ärsyttäis ihan tosi paljon jos on jo kuvitellut kaikenlaista mukavaa, ja sitten vaan, että ei, et pääse.

En mä ole kyllä vielä aivan satavarma, haluanko mä tehä tätä hommaa ammatikseni. Tosiaanki olis mukava, mutta jaksaisko sitä loppuelämäänsä? Joo, kyllähän sitä vois aina vaihtaa ammattia, jos siltä alkais tuntumaan, mutta mä luulen, että jos lähen sille tielle (soittamaan) mä en haluais lopettaa, mä vaikka sisulla vetäsisin opiskelun loppuun. Joskus tulee sellasia päiviä, että aivan unelma soittaa, joskus taas on niin hankala saada edes aloitettua koko hommaa ja puoli tuntiakin on tuskasta. Välillä ei tiiä, vihaako vai rakastaako.

Mistä sitä tietää? Mulla on niin viha-rakkaus suhde tähän hommaan. Ja nyt kun on tuo uusi soitinki, se on niin unelma, että senkin varjolla mä pääsisin vaikka miten pitkälle. Se on nyt käytännössä omasta päästä kiinni, kestääkö se. Enkä mä ole yhtään varma sen kestävyydestä. Toisena vaihtoehtona olis sitten just joku urheiluun liittyvä, siitä hommasta mä nyt vielä ihan rehellisesti sanottuna tosissaan tykkään. Mutta jos sitäki hommaa alkais tekeen ihan tyyliin kuus tuntia päivässä, jaksaisko sitä? Mä luulen, että mulla menis hermo jo siinä vaiheessa! Toki onhan se, että monesti on meinanneet kyyneleet tulla, kun ei oo oppinut soittaan tiettyä kohtaa, välillä tuntuu, että ei edisty yhtään. Ja mä muistan yhessä  vaiheessa oon ihan tosissaan ollut lopettamassa.

Mutta minkäs teet, jos sinne veri vetää.