Kun selailee netissä olevia ruokablogeja ja vastaavia, vesi herahtaa aina kielelle!! Esim. Chocochilissä ja Voisilmäpelissä on aivan upeita kuvia! Ja jos niitä joskus vaivautuisi tekemään, niin kyllä kai ne maistuisivat hyvälle myös! Mä olen ite monesti miettinyt aloittaa ruokablogin pitämisen, mutta siihen on hyviä syitä: 1)Vaikka mä joka päivä kokkaan itselleni jotain kasvisruokaa, mulla ei monesti ole hajuakaan reseptistä, ja toimivaa kameraa en omista 2) ei olisi aikaa eikä taitoa kirjoittaa reseptejä ylös.  Syitä olisi vielä monia ja monia, mutta tällä hetkellä ne katosivat päästä. Ruuanlaitto on ihanaa, sitä en kiellä. Mutta minulla on muistissa sekin kerta (aivan vasta) kun keittelin pitkästä aikaa linssiporkkanasosekeittoa. Isä nimitti sitä paholaisenkeitoksi, koska se oli niin äkästä. Kieltämättä mausteita lorahti vähän liikaa!!! Ja krutongit, jotka paistoin mukaan, kärähtivät hieman.. No kantapään kautta ainakin tiedän seuraavalla kerralla, miten toimia kun sosekeiton himo iskee!!

Asiasta viidenteen, jalat ovat taas alkaneet oikkuilla. Eilen kävin juoksemassa (vaan puolisen tuntia) niin sen jälkeen joutui kävelemään ontuen ja vasen jalkapöytä huusi armoa. Kun illalla sitten oli sählypelit, oli se hieman asettunut, mutta välillä oli pistävää kipua pohkeen takana. Hieman oli edestäkin turvonnut, että mä rukoilen ja toivon, että penikat ei tuu kipeiksi!! Se olisi niin harmi kuin voisi olla! Toisaalta, saisi hyvällä omallatunnolla käydä vaan uimassa ja salilla. Mutta juoksu on oikeasti mukavaa, tosin eilen ajattelin kun juoksin, että ikinä ei oo tuntunut näin tukkoiselta. Eikä kyllä ollutkaan. Tänä aamuna kävin sitten salilla ja illalla pääsisi lätkimään kiekkoa.

Hiljaa hyvä tulee.