Mä kävelen ympäri taloa, teen välillä jotain, lopetan sen siihen. Tuntuu, että ei ole mitään tekemistä, vaikka olisihan sitä oikeasti. Voisin vaikka siivota huoneeni. Ei, mä olen oikeasti jo analysoinut tämän mun turhan illan. Mun tekis koko ajan mennä syömään, mutta mä koko ajan odotan ja odotan iltapalan aikaa, ja sitä, että saisi kaupasta jotakin syötävää.

Syysillat ovat oikeastaan aika mukavia. Nytkin tuolla pihalla on pimeää ja märkää, juuri täydellinen juoksuilma. Kävin siellä oleskelemassa hetkisen, potkin palloa vähäsen, mutta en juoksemaan viitsi hävitä. Juoksee sitten parin viikon jälkeen kuukauden vaan koko ajan. Mutta siinäkin on se varaus, että pysyykö jalat kunnossa. Niin, se on kumma, kun talvi alkaa tulla niin tämä tyttö kaivaa esiin jalkapallon. Ei voi kiusallakaan kiekkoa lätkiä, vaan pitää palloa alkaa potkia ja haaveilla kesästä. Mutta tässäkin on sitten pieni outous; kesällä ei välttämättä jaksa potkia, vaan pelaa vaan. Noh, jännää tämä elämä.

Niin, mä olen miettinyt sellaista reeniä nytten itselleni, että vielä tämä ja ens viikko sellaista salilla huhkimista, yrittää saada tässä parissa viikossa nuita lihaksia mahdollisimman isoiksi, ja sitten seuraavan kuukauden vetäis vaan kaikenlaista juoksua. Ja miksei myös uintia ja pyöräilyä, kyllä mulle ainakin kävis. Ei siinä ole kuin kaksi muttaa: 1) mun jalat ei välttämättä kestäis 2) mä olen alkanut rakastua hieman liikaakin tuohon salilla oleiluun, sihen, että tuntee miten lihakset kasvaa ja nauttii aina aivan hulluna, kun lisää painoja

Saa sitten nähdä, mitä tuleekaan tapahtumaan. Oikeastaan lumi voi jo tulla, lautaileen olis kova päästä. Niin ja tietenki luisteleen ulkojäille. Ja jopa hiihtään..

ei sen näin pitänyt mennä mutta menipä silti